Kuuntele keltamoa
Keltamo
Chelidonium majus
Keltamon alkukotia on enää mahdoton nimetä, niin kauan ja laajalti ihminen on sitä käyttöönsä viljellyt ja levittänyt. Suomen eteläosissa se on muinaistulokas, jonka arvellaan tulleen maahan viimeistään keskiajalla munkkien mukana. Se mainitaan jo Kustaa Vaasan kirjeessä Viipurin varuskunnalle vuodelta 1556. Keltamo on levinnyt kulttuuripaikoilta lehtoihin, kivikkoihin ja reheville kalliohyllyille. Keltamo oli pitkään laajalti käytetty rohdos- ja värikasvi, jonka varren maitiaisnesteestä sai tummankeltaista väriä. Siemenissä on mehevä lisäke, josta muurahaiset pitävät, ja niitä kuljettaessaan tulevat levittäneeksi keltamoa uusille kasvupaikoille. Muurahaisia syövien lintujen mukana siemenet saattavat levitä pitemmällekin, mutta tehokkaimmin kasvin kaukoleviäminen lienee tapahtunut ihmisen avustuksella.
Kuvataiteilija Kalle Hamm
Puutarha
Päärakennuksen eli entisen mielisairaalan lähellä sijaitsevalla kallioisella mäenrinteellä sijaitsi 1800-luvulla puutarha. Rinteessä kasvaa yhä useita sairaalan ajalta peräisin olevia kasveja, kuten juhannusruusuja sekä omena- ja kirsikkapuita. Kesäisin paikalla tuoksuu keltaisena kukkiva tarha-alpi (Lysimachia punctata), joka on hyvin perinteinen koristekasvi puutarhoissa 1900-luvulta alkaen. Päärakennuksen seinän vierustalla kukkii sinertävä mäkimeirami (Origanum vulgare). Kasvi on Suomessa alkuperäinen, joten sitä on voitu käyttää mausteena ja lääkkeenä jo hospitaalin aikaan 1600-luvulla. Seilissä on asuinrakennusten liepeillä todennäköisesti ollut myös pieniä kaali- ja ryytimaita sekä humalatarhoja. Pienissä puutarhoissa on kasvanut yrttejä ja kasveja ruoanlaittoa varten, mutta myös lääkekasvit ovat olleet tärkeä osa talojen puutarhoja. Seilissä kasvaa nykyisinkin kasveja, joilla on ollut merkittävä rooli kansanlääkinnässä. Erittäin myrkyllinen hullukaali (Hyoscyamus niger) on tunnettu jo keskiajalta lähtien narkoottisten ominaisuuksiensa vuoksi. Toinen merkittävä kasvi on syyläjuuri (Scrophularia nodosa), jota on käytetty tulehdusten, turvotuksen ja syylien hoitoon.
FT, arkeobotanisti Mia Lempiäinen-Avci, Turun yliopisto
