Kuuntele terttuseljaa
Terttuselja
Sambucus racemosa
Terttuselja kasvaa luonnonvaraisena Etelä- ja Keski-Euroopassa, jossa sitä on viljelty hyöty- ja koristekasvina jo 1600-luvulta lähtien. Suomessa terttuselja on muinaistulokas, jonka tuhat vuotta vanhoja siemeniä on löydetty Etelä-Suomen arkeologisissa kaivauksissa. Nykyisin terttuselja on erityisesti Etelä-Suomessa hyvin yleinen viljelykarkulainen. Se on myös pioneerilaji, joka levittäytyy sinne, missä sille paljastuu tilaa. Terttuseljaa tavataan usein ravinnerikkaissa kasvupaikassa tunkion, navetan tai ulkokäymälän läheisyydessä. Tästä se onkin saanut kansanomaisen nimityksen paskamarja.
Terttuseljan marjat ovat ihmiselle lievästi myrkyllisiä, mutta maistuvat linnuille, jotka levittävät niitä lähimetsiin. Nykyään terttuselja luokitellaan myös haitalliseksi vieraslajiksi. Se alkoi levitä 1900-luvun alkupuolella puutarhoista luontoon, jossa se aiheuttaa pusikoitumista, mikä puolestaan hidastaa metsien luontaista kehitystä. Seilissä terttuselja kasvaa istutettuna päärakennuksen sisäpihalla. Sen viljelykarkulaisia ei ole saarella vielä tavattu.
Kuvataiteilija Kalle Hamm
Kukkapenkki
Kasvilajien ajatellaan usein joko kuuluvan johonkin paikkaan tai olevan siellä poissa paikaltaan. Maasta tai mantereelta toiseen ihmisten mukana kulkeutuneita kasvilajeja kutsutaan vieraslajeiksi sekä muinais- ja uustulokkaiksi, kun taas puutarhoista sekä pihoilta luontoon levinneet kasvit ovat puutarhakarkureita. Kotimaisiksi ja alkuperäisiksi taas kutsutaan niitä kasvilajeja, jotka esiintyvät niille luontaisiksi katsotuilla elinalueilla. Tällaiset kasvit voidaan yhdistää kansalliseen maisemaan.
Kasvilajien tilallista kuulumista ja kansallisuutta määrittävät termit ovat usein arvottavia. Moniin muinaistulokkaisiin suhtaudutaan myönteisesti, esimerkiksi kun ne ovat meille hyödyllisiä viljelykasveja. Jos taas laji määritellään haitalliseksi vieraslajiksi tai puutarhakarkuriksi, mielletään se uhkaavaksi ja tunkeilevaksi, eikä sen ajatella kuuluvan Suomen luontoon. Taustalla on ajatus siitä, että vieraslajit ja karkurit voivat uhata alkuperäisinä pidettyjä lajeja ja vähentää luonnon monimuotoisuutta.
Vieraslajeista ja puutarhakarkureista voidaan puhua vihollisina ja usein niistä käytetään samantapaista kieltä, kuin millä viitataan ei-toivottuihin ulkomaalaisiin. Monelle vieraslajikasvit ovat kuitenkin rakkaita ja perinteisiä puutarhan koristajia. Suhtautuminen vieraslajeihin on myös käynyt läpi muutoksia: Esimerkiksi aiemmin suomalaisia kannustettiin istuttamaan kurtturuusua puutarhoihinsa, mutta nykyään laki velvoittaa lajin hävittämiseen.
Seilin asukkaiden pihoilla ja sairaalan sisäpihalla on koristeistutuksissa kasvatettu vuosien saatossa erilaisia, oman aikansa suosittuja lajeja, kuten terttuseljaa, syreenejä, särkynytsydäntä, keisarinkruunua ja pioneja. Myös komealupiinia suosittiin aikanaan, mutta vieraslajiluokituksen takia sitä on hävitetty saarelta.
FT, kulttuurihistorioitsija Heta Lähdesmäki, Turun yliopisto
