Kuuntele peltomaitikkaa
Peltomaitikka
Melampyrum arvense
Peltomaitikka on muinaistulokas ja ikivanha kulttuuritulokas, joka lienee levinnyt Suomeen viljan jyvien mukana. Se kasvaa täällä levinneisyytensä pohjoisrajoilla, ja sillä on vakiintuneita kasvupaikkoja vain lounaissaaristossa, erityisesti Seilissä, josta löytyy myös lajin laajimmat esiintymät Suomessa. Aikaisemmin se oli kiusallinen peltorikkakasvi, mutta hävisi pelloilta viljelytapojen muututtua. Laji oli niin yleinen, että sitä kutsuttiin pirunvehnäksi. Nykyään peltomaitikka on muuttunut rikkakasvista heikoksi kilpailijaksi, joka on erittäin uhanalainen ja rauhoitettu koko Suomessa. Se viihtyy erityisesti kuivahkoilla kalliokedoilla sekä teiden ja polkujen varsilla. Ilmaston lämpeneminen ja perinnemaisemien, kuten ketojen, palauttaminen saattaa mahdollistaa peltomaitikan leviämisen pohjoisemmaksi. Peltomaitikan siemeniä levittävät muurahaiset, joiden kulkureitit kulkevat Seilissä peltomaitikkakasvustojen vieressä.
Kuvataiteilija Kalle Hamm
Kallioketo
Merkeillä rajattu alue on osa Turun yliopiston ja Metsähallituksen monivuotista kasvillisuusseurantaa, jonka tarkoituksena on täydentää tietämystä Seilin ketojen lajistosta ja uhanalaisten lajien yksilömääristä. Ketokasvit ovat vaativia kasvuympäristönsä suhteen: ne kasvavat hiekkaisen maan tai kallion päällä, tarvitsevat paljon valoa ja sietävät huonosti kilpailijoita. Alue on erityisen herkkä kuivuudelle ja kulutukselle, ja siksi uhanalaisten lajien populaatiokokoa tarkkaillaan vuosittain. Seilin kallioketo on myös osa saaren keskiosien kulttuurimaisemaa, jossa ihmisen kädenjälki on edelleen nähtävissä. Perinteisien maankäyttötapojen myötä alueelle on vuosisatojen aikana kehittynyt ainutlaatuinen mutta vaativa lajisto. Saarella laiduntavat eläimet tekevät tärkeää työtä lajiston ja maiseman suojelun hyväksi pitämällä kasvillisuuden matalana ja estämällä arvokkaan kulttuurimaiseman metsittymisen
Biologi Jasmin Inkinen, Saaristomeren tutkimuslaitos, Turun yliopisto
