Vanha Puutarha

Kuuntele keltamoa / Lyssna på skelört /Listen to greater celandine

 

Suomeksi / På Svenska / In English

 

 

Vanha puutarha

Päärakennuksen eli entisen mielisairaalan lähellä sijaitsevalla kallioisella mäenrinteellä sijaitsi 1800-luvulla puutarha. Rinteessä kasvaa yhä useita sairaalan ajalta peräisin olevia kasveja, kuten juhannusruusuja sekä omena- ja kirsikkapuita. Kesäisin paikalla tuoksuu keltaisena kukkiva tarha-alpi (Lysimachia punctata), joka on hyvin perinteinen koristekasvi puutarhoissa 1900-luvulta alkaen. Päärakennuksen seinän vierustalla kukkii sinertävä mäkimeirami (Origanum vulgare). Kasvi on Suomessa alkuperäinen, joten sitä on voitu käyttää mausteena ja lääkkeenä jo hospitaalin aikaan 1600-luvulla. Seilissä on asuinrakennusten liepeillä todennäköisesti ollut myös pieniä kaali- ja ryytimaita sekä humalatarhoja. Pienissä puutarhoissa on kasvanut yrttejä ja kasveja ruoanlaittoa varten, mutta myös lääkekasvit ovat olleet tärkeä osa talojen puutarhoja. Seilissä kasvaa nykyisinkin kasveja, joilla on ollut merkittävä rooli kansanlääkinnässä. Erittäin myrkyllinen hullukaali (Hyoscyamus niger) on tunnettu jo keskiajalta lähtien narkoottisten ominaisuuksiensa vuoksi. Toinen merkittävä kasvi on syyläjuuri (Scrophularia nodosa), jota on käytetty tulehdusten, turvotuksen ja syylien hoitoon.

FT, arkeobotanisti Mia Lempiäinen-Avci, Turun yliopisto

 

Keltamo
Chelidonium majus

Keltamon alkukotia on enää mahdoton nimetä, niin kauan ja laajalti ihminen on sitä käyttöönsä viljellyt ja levittänyt. Suomen eteläosissa se on muinaistulokas, jonka arvellaan tulleen maahan viimeistään keskiajalla munkkien mukana. Se mainitaan jo Kustaa Vaasan kirjeessä Viipurin varuskunnalle vuodelta 1556. Keltamo on levinnyt kulttuuripaikoilta lehtoihin, kivikkoihin ja reheville kalliohyllyille. Keltamo oli pitkään laajalti käytetty rohdos- ja värikasvi, jonka varren maitiaisnesteestä sai tummankeltaista väriä. Siemenissä on mehevä lisäke, josta muurahaiset pitävät, ja niitä kuljettaessaan tulevat levittäneeksi keltamoa uusille kasvupaikoille. Muurahaisia syövien lintujen mukana siemenet saattavat levitä pitemmällekin, mutta tehokkaimmin kasvin kaukoleviäminen lienee tapahtunut ihmisen avustuksella.

Kuvataiteilija Kalle Hamm

Uusi Pangaia etusivu

 

 

SVE

Trädgården

Vid hällmarkssluttningen bredvid huvudbyggnaden, som förr var hospitalet, fanns på 1800-talet en trädgård. Vid sluttningen växer fortfarande växter som härstammar från hospitalstiden, såsom vita rosor och äppel- och körsbärsträd. På sommarn så kan man märka av doften av gult blommande praktlysing (Lysimachia punctata), som varit en traditionell prydnadsväxt i trädgårdar sedan 1900-talet. Växande bredvid huvudbyggnadens vägg hittar man den blåaktigt blommande kungsmyntan (Origanum vulgare). Växten förekommer naturligt i Finland, så den kan ha använts som krydda och läkeväxt redan vid leprakolonins tid på 1600-talet. Det kan även ha funnits mindre trädgårdar vid gårdarna på Själö, där nytto- och läkeväxter såsom kål, humle och örter har odlats. Bolmört (Hyoscyamus niger) var en av de viktigaste läkeväxterna från medeltiden ånda fram till vår tid. Den är mycket giftig, men uppskattades på grund av dess narkotiska effekt. En annan läkeväxt som fortfarande växer på Själö är flenört (Scrophularia nodosa), som användes till att mildra inflammationer och svullnader, och bota vårtor.

Arkeobotanist Mia Lempiäinen-Avci, Åbo Universitet

 

Skelört
Chelidonium majus

Skelörtens ursprung går inte längre att finna, så länge och utbrett har människan den odlat. I södra Finland är den en arkeofyt, som anses ha importerats till landet senast på medeltiden av munkar. Den nämns redan i Gustav Vasas brev till garnisonen i Viborg 1556. Skelörten har spridit sig från kulturmiljö till lundar, stenjord och frodiga klippor. Skelörten användes länge som läkeväxt och för färgning; dess stjälke ger gulröd mjölksaft. Fröna har en utväxt som myrorna tycker om, och då de transporterar fröna sprids växten till nya växtplatser. Fröna kan säkert spridas ännu längre med hjälp av fåglar som äter myror, men den effektivaste spridningen har troligen skett med människans hjälp. 

Bildkonstnär Kalle Hamm

Nya Pangaea startsida

 

 

 

Old garden

Near the main building, which used to be the mental asylum, there is a rocky slope which was cultivated as a garden in the 19th century. Several plants from the asylum era still grow there, including Finnish white roses, and apple and cherry trees. In summer the scent of dotted loosestrife (Lysimachia punctata) is discernible; a popular outdoor ornamental plant since the early 20th century. Wild marjoram (Origanum vulgare), with its blue-tinged flowers, grows next to the main building wall. The plant is native to Finland, so it may already have been used as a spice and as medicine during the leper hospital era in the 17th century. There may have been other, smaller gardens in Seili near the residential houses, where plants such as herbs, cabbage and hops were grown for food or medicinal purposes. Henbane (Hyoscyamus niger) was one of the most important medicinal plants from the Middle Ages up to modern times. Henbane is extremely poisonous, but it was valued due to its narcotic effect. Another medicinal plant still growing at Seili today is common figwort (Scrophularia nodosa), used to treat inflammation, swelling and warts.

Archaeobotanist Mia Lempiäinen-Avci, Turku University

 

Greater celandine Chelidonium majus

It is impossible to say where greater celandine orginally came from, such is the extent and length of time that humans have cultivated it. In southern Finland it is an archaeophyte, presumably introduced by monks in the Middle Ages, if not earlier. It is already mentioned in King Gustav Vasa’s letter to the Viipuri garrison in 1556. Greater celandine has spread from cultivated areas to broad-leaf forest, rocky sites and fertile cliffs. Greater celandine was widely used for medicinal purposes and for dyeing; the latex in the stem gives a dark yellow colour. The seeds have a fleshy structure which ants like, and the ants spread the plant when transporting the seeds. Birds that eat ants may spread greater celandine even further, but humans are probably the most effective long-distance dispersers of the plant.

Visual artist Kalle Hamm

New Pangaea frontpage